?

Log in

Ihmeellinen olo

Jul. 28th, 2008 | 08:34 pm

Noniin, nyt ollaan taas kotona ja oikeastaan on ihan hyvä fiilis kaikesta sähläyksestä huolimatta. Matka oli upea, eikä sieltä olisi halunnut lähteä pois ollenkaan, vaikka loppujen lopuksi on taas kiva olla Suomessa. Ainakin voi nauttia siitä, ettei vesi maistu miltään ja ruisleipä taas maistuu hyvältä. Se on hassua. Osa musta ei kuitenkaan voi uskoa, että oon taas Suomessa. Katjan näkeminen tänään hieman lievitti tätä oudohkoa fiilistä, koska oli niin ihanaa pitkästa aikaa jutella sen kanssa kunnolla; ihan kuin olisin taas palannut kotiin. Niin kuin olenkin, tavallaan.

Do you want a piece of me?

Tulee kuitenkin ikävä Brightonia; Pieriä, kaikkia ihania kauppoja, Charles streetin homobaaria ja jopa jollain friikillä tavalla sitä ainaista koulunkäyntiä. Ihan uskomatonta. Oli myös aivan ihanaa olla jatkuvasti ihmisten ympäröimänä, Pauliinankin seuraa tulee ikävä, vaikka ollaan niin kovin erilaisia. Ehkä se on vain hyvä juttu. Siis olla välillä sellaisen ihmisen kanssa 24 h, joka ei ole samanlainen kuin minä. Ei puhu kauheasti musiikista, elokuvista, kirjoista tai kirjoittamisesta. Ei herranjestas ko mulla on muuten ikävä kirjoittamista. Slashia ja fanfictionia, fanfictionia ja slashia. Niin ja mäkihyppyä. Oi.

Haluun katsoa Pakoa. Haluan tuntea olevani kotona. Haluan nukkua omassa sängyssä ja kirjoittaa omalla koneelle. Haluan nähdä kavereita. Haluan toivoa, että elämä on oikeasti kivaa.

Halataan kun tavataan.

Link | Leave a comment | Share

Paniikki.

Jul. 4th, 2008 | 11:09 pm

Huomenna.

Link | Leave a comment | Share

Ei tänään linnut laula.

Jun. 30th, 2008 | 07:54 pm

Havu katkaisi jalkansa sitten.
Voi vittujen vittu, eihän tässä voi muuta sanoa.

Janne Happonen ♥
And everything will never be just fine.

Link | Leave a comment | Share

Sienestysinto.

Jun. 28th, 2008 | 04:59 pm

Tahtoisin sienestää lisää kavereita, joten lisäilkää ihmeessä.
Osa merkinnöistä on piilossa, joten niitäkin pääsee sitten lueskelemaan.

Link | Leave a comment {2} | Share

Nothing

Jun. 27th, 2008 | 12:37 pm
mood: depresseddepressed
music: The Smiths - The boy with the thorn in his side

Kesä on jo puolessa välissä, eikä tuulella ja sateelle näy loppua. Kyllähän tämä toki oli odotettavissa, sellaista se Lapin kesä on. Jotenkin vain tuntuu, ettei kunnon kesä ole päässyt alkamaankaan, jos ei tule ede yhtä helteistä päivää. Minä en pidä edes helteestä, joten voin vain kuvitella, kuinka tuskallista tämä on niille, joiden elämä pyörii auringonpalvonnan ympärillä ja jotka matkustavat keskellä synkkää talvea Etelän aurinkorannoille. Itse inhoan niitä turistirysiä, joissa joutuu varomaan jatkuvasti, ettei saa paskaa niskaansa tai lämpöhalvausta riesakseen. Mitähän minäkin siellä tekisin, kun Suomessakin hellepäivät menevät lähinnä makoillessa sen pihan suurimman puun alla varjossa tai vaihtoehtoisesti sisällä dataamassa. Että let's hope vaan, ettei niitä hellepäiviä tule enempää kuin se yksi ainoa.

Kohta pitää siivota ja sitten juosta hammaslääkäriin. Onneksi on vaan vartin aika, eikä reikäkään iso, sillä muuten saisin paniikkikohtauksen. Inhoan niitä kaikkia instrumentteja, jotka tungetaan suuhun niin, että leuat on mennä sijoiltaan. Ja sen puolentunnin jälkeen leuka on kyllä niin pirun kipeä, että vaikea liikuttaa. Hemmetin ongelmallista.

Toivon tosiaan, että sää paranee iltaa kohti, sillä haluan kavereiden kanssa rannalle. Kaipaan kesärakkautta, jotain sellaista kivaa ja harmitonta, ei mitään liian vakavaa. Nyt kun pitkäaikaisen ihastuksen vei toinen, täytyy keksiä jostain uusi kiva poika, jonka kanssa voi harrastaa silmiintuijottelua. Tai no kyllähän sellainen jo on, mutta en tiedä, uskaltaako tätä nyt kutsua miksikään mahdollisuudeksi, pikemminkin uudeksi mahdollisuudeksi nolata itsensä. Toivotaan parasta, mutta tällä kertaa ei pelätä pahinta.

Must go.

Link | Leave a comment | Share